Seitsemäs viikko pyörähtää käyntiin

Jälleen maanantai. viikot vierähtävät vaudilla ja yhteinen aika alkaa pikkuhiljaa kääntyä loppua kohden ja maailma ja uudet seikkailut alkavat häämöttää. Nyt on kuitenkin vielä tapahtumarikas viikko edessä.
Katselen pentuja, miten ne onkaan taas muuttuneet ja kasvaneet...alkavat oikeasti näyttää pikku koirille, jalat ovat hiukan venyneet...kuonot samoin, pienistä pörröisistä palleroista alkaa kehkeytyä KOIRIA. Ja erityisesti niiden luonteissa on tullut paljon lisää varmuutta, reippautta ja rohkeutta.
Samalla vauhti lisääntyy...ja meno mökissä onkin melkoista. Helpottaa tulevan eron haikeutta melkoisen paljon.
Ulkonakin käytiin vaikka pakkasta on taas hiukan enemmän.

Kun nousin sängystä niin pennut saivat taas ihanan hepulin...oltiinkin oltu erossa jo monta tuntia. Vaikka nukutaankin samassa huoneessa, niin jälleen näkemisen riemu on joka kerta yhtä suuri.

Vaikeuksia tekee aina päästä liikkumaan pentujen keskellä ja siksi onkin hyvä kun pentuaita jakaa hiukan tupaa kahtia, pääsee karkuun pennuilta. Ne jäävätkin säälittävästi vinkumaan aidan taakse...ja huutokonsertti yleensä yltyy siinä vaiheessa kun ne kuulevat, että käsittelen ruokakippoja keittiössä.

Sunnuntai-iltana vihreä poika maiskutteli vielä viimeisetkin muruset kupin pohjalta... moneen kertaan.

Mutta takaisin maanantai aamupäivään.... syönnin jälkeen käytiin ulkona ja sitten takaisin sisälle leikkimään lisää (itse luulin, että ne saivat jo ulkona purettua suurimman virtapiikin, mutta taisi olla kuvittelua... )

Sohvalla ollut keltainen torkkupeitto saatiin yksissä tuumin lattialle...

ja se saikin sitten kyytiä

 Meno oli muutenkin melkoista hepulia....

salmiakkitassut vain vilahtaa kun joku loikkaa kaverin yli...

 ja peittoa revittiin suuntaan jos toiseen...

 ja joka puolella oli jos jonkinlaista painia ja kisaa meneillään

 Pentujen leikki on melkoista ärinää, loikkaa, juoksua, kuperkeikkaa, sanomalehtiä (pissapapereita) revitään, pissaluuttuja kuljetellaan, vinkulelut vinkuu... ja välillä juostaan peräkanaa haukkuen, toisten yli hyppien.

 Neiti keltainen, eli "Laska" kuunteli päätä kallistellen kun viheltelin pennuille
. Sillä on hauskasti toinen korva jo enemmän pystyssä.

 

Musta poika, eli Vihtori nousi sohvaa vasten ja kurkotteli sohvalle ja syliini kun yritin ottaa kuvia pennuista. Myös sillä on korvat jo melko kevyet...ihan hilkulla nousta pystyyn.

Punaisella tytöllä on ilme vakavana, mitä ihmettä tuo kasvattaja tuossa vinkuu, naksuttelee ja tähtäilee ja sitten valot vain silmissä vilkkuu...

Neiti Punainen...kutsumanimeä vielä odotellaan :D

Sininen poika on myös vielä omaa kutsumanimeään vailla, loistavia ehdotelmia uudella omistajalla kyllä on...eli sitä viimeistä odotellessa.

 

Pinkistä neitokaisesta tulee Mila, sillä on korvat kenties kaikkein keveimmät, monessa kohdin jo pystyssä. (tämä kuva tosin on sunnuntai-illallta)

Ulkoilun jälkeen pennut saivat vielä tutkia keittiötä ja muuta tupaa.... ja pentuja olikin sitten oikein keittiön täydeltä:

Välillä ne saivat Rosalta maitohörpyt

 

Laska ehti vielä hiukan maistelemaan kasvattajan lenkkarin kantapäätä.... uudet omistajat...muistakaa...kenkähylly muuttaa hattuhyllyn paikalle :D ...no, pelastin kengän ja kerroin, ettei tuollaisia tapoja sitten uusissa kodeissa harrasteta laisinkaan, nou nou nou..... 

Ja hetkeä myöhemmin Mila maisteli ovistopparia.... ehei...sitäkään EI syödä...

Vihreä poika (virallinen kutsumanimi vielä hakusessa..."Lautturi" kun on ollut työnimenä lossiin syntymisen kunniaksi)  ja meidän oma  "Leia" jaksoivat vielä vääntää keskenään hetken ennen unia...

Rosa makoili tyynesti sohvalla, rauhassa pentujen ulottumattomissa. Pentujen mukaan lähtevät punaiset joulupeitot ovatkin hajustumassa ja kenties HIUKAN karvastumassa sohvan selkänojilla jotta uuteen kotiin tulee mukaan hiukan lapsuudenkodin tuoksuja.

 
Pennut sen sijaan nukahtivat ensin kuka minnekin....

Mutta kasvattaja sai ne vielä houkuteltua pentuaidan sisäpuolelle.... tosin suurin osa jäi passiin heti aidan viereen. Noh, passissakin voi hiukan ummistaa silmiään...

Unta riitti kenties vaivaiset puoli tuntia.... ja jälleen yhtä äkkiä oli täysi temmellys päällänsä:

Ja tällä rytmillä mennään.... hulabaloo jatkuu.... aina iltaan asti, välillä ulkona...väliin sisällä. Tänään kasvattajalla onkin illaksi ehken jotain muuta... saapa nähdä toteutuuko ;o) Mutta se on sitten taas jo uusi juttu.