Villiä menoa

Pennut alkavat jo olla hiukkasen "rasittavia"... etenkin kun ne kovasti innokkaina jo aamu seitsemältä huutelevat, että jokos noustaisi ja päästäisi syömään ja leikkimään. Ei siis toivoakaan, että kohtuullisen aamu-uninen kasvattaja saisi köllötellä sängyssä yhtään turhan pitkään. Yölläkin tuo porukka kertaalleen herää, Rosa kutsuu niitä syömään tuvan puolella ja siitäkös elämä syntyy.

Aamuseitsemän alkaa kuitenkin olla jo kohtuullinen aika nousta... ja siitähän se ruokinta-siivous-ulkoilu-rumba sitten pyörähtääkin käyntiin. Pennut eivät enää nuku kerrallaan kovinkaan pitkiä unia, vaan tankkaavat unta hetken ja sitten joukko pyrähtää uudelleen leikin tiimellykseen. Meno jo välillä ihan hirvittää!! Toisaalta moneen kertaan pitkin päivää ei voi muuta kuin nauraa, niin hassuja ja hauskoja ovat nuo pienet naperot ja niin vilpittömiä kaikessa mitä tekevät. Ja se onkin yksi tämän urakan antoisimpia asioita, seurata noiden pienten kehitystä ja kekseliästä mieltä.

Punainen tyttö on ihmetellyt, että jollain tavalla on sohvalle päästävä koska äitikin siellä köllöttelee. Se keksi aika nopeasti miten sohvalle pääsee..., kun Pauli paijasi sitä siinä sohvan reunalla ja tuki pään takaa kämmenellä, niin se ponnisti itsensä ylös sohvalle painamalla päätään takakenoon vasten kättä ja kiipeämällä samalla ylöspäin. Kaikki pennut eivät tätä keinoa keksi tai osaa käyttää. Mutta nyt sen keksi ekana Punainen tyttö. Myös Sininen poika on mallaillut hiukan samaa.

Tänäänkin oltiin jo kolme kertaa ulkona ennen puolta päivää. Tietty nuo ulkoiluajat eivät ole kovinkaan pitkiä pakkasen vuoksi, mutta sitäkin vauhdikkaampia.

Cosma äityi leikittämään ja juoksuttamaan pesuetta tänään aamulla, ja laumahan juoksi :D 

Tässä konkreettinen esimerkki miten vaikeaa on saada kunnon kuvia juoksevista pennuista kun on kohtuullisen hämärä valaistus. Kuusenhavu innoitti tällä kertaa lapsukaisia.

Lautturi poseeraa <3

Uni yllätti juomakipolla Sinisen pojan :))