Me halutaan ulos täältä!!!

Nyt kun pennut ovat keksineet, että maailma ei suinkaan lopu pentulaatikon laitoihin.... on mielenkiinto ulkomaailmaa kohtaan lähes koko aikaista. Etenkin, jos Rosa ei ole laatikossa.
Ja huuto on sitten sen mukaista - porukasta lähtee ääntä taas kuin kalasta tappelevasta lokkiparvesta. No, sehän ei ole mitään uutta.

Me halutaaaan ulos täältä.... Porukassa on voimaa...

Tästä kun pinnistän, niin eiköhän se tästä....Sininen poika punnertaa

Lautturi tulee vierelle kannustamaan (oik.)

No, HUPSISTA... mites tässä nyt näin kävi, tuumaa Sininen poika

No eipähän tässä sitten muuta kuin menoksi...

...ja kun tuo äitikin tuolla jotain herkullisen tuoksuista pöperöä syö, sinne siis...

Sillä aikaa selän takana seuraavat kurkkivat, josko yli pääsisi...

Sininen poika ehtii lähes ruokakupille asti, sitten tulee kasvattaja ja poimii pojan takaisin laatikkoon, voi pettymysten pettymys ;o)

Eilen illalla kun olin laitellut isojen koirien ruuat, enkä ollut vielä saippualla pessyt käsiäni, ja annoin pentujen haistella käsistäni lihamössön hajuja... niin pennut villiintyivät aivan TÄYSIN!!! Ne suorastaan yrittivät syödä käteni, melkoisia barffaajan alkuja. Koska huomenna lähden itse Jyväskylän näyttelyyn, aloitan kiinteän ruuan syöttämisen vasta maanantaina. Veikkaanpa, ettei tule olemaan ruokahaluongelmia.

Hei, me ollaan kolme viikkoa!!

Tänään pennut ovat kolmen viikon ikäisiä. Pitkästä aikaa punnitsin pentuja, ja kaikilla on painot nousseet hyvin. Tarkkoja lukemia on tuolla hentosella vaa'allani hanakala saada kun pikkuväki heiluu kuin heinämiehet, mutta siinä puolentoista kilon kummankin puolen on painot kaikilla.

Leikki on lisääntynyt paljon ja valveillaolo aika sen myötä. Viime yönä heräsin huutoon kun pikkuherra Sininen roikkui pentulaatikon reunalla vakaana aikomuksenaan päästä karkuun laatikosta. Tyytyi kuitenkin palaamaan äidin tissille kun siihen nostin karkulaisen.

Tänään päivällä myös tytöillä oli yritystä yli, ja Musta poika kerkesi jo kiepsahtaa laidan yli. Maailma, täältä tullaan.

Rosan kimpussa pennut hääräävät mielellään, ja kiskovat sitä karvoista, korvista, purevat jalasta. Hampaat ovat suurimalla osalla jo tulleet ikenistä läpi, vaikka ovatkin vielä hyvin pienet. Piakkoin on varmaan syytä pikkuhiljaa ja varovasti aloitella kiinteän ruuan syöttäminen.

Kolmen viikon poseerauskuvat otettiin valaistuksen takia ulkona, niin ei tarvitse pentujen silmiä häikäistä salamavalolla.

Tässä me ollaan...ja jälleen kuvan reunuksen värit kertovat kuka kukin on.
Punertava väri monen pennun kuonossa tulee siitä kun ne ovat maidosta märkinä useamman kerran päivässä :D

Ja ensin pojat:

Ja sitten neitokaiset:

Pikkukoiria

Joka kerta mykistyttää pentujen nopea kehitys. Niin nytkin. Oikeastaan yhden vuorokauden aikana pieni "marsulauma" muutti muotoaan pikkukoiriksi. Varsinainen metamorfoosi :D

Sunnuntain aikana kaikilla pennuilla oli silmät kunnolla auki, samoin korvat..ja ne alkoivat reagoida ääniin uteliaasti. Kun istun laatikossa pentujen kanssa ne kiipeilevät jaloilleni ja haistelevat innolla vaatteitani, käsiäni... ja yrittävät imeä sormiani, melkoinen imu.

Pennut ovat myös saaneet uudet väripannat kaulaansa, tosin ne ovat vieläkin niille hiukan liian suuria ja saakin olla tarkkana, ettei käpälä lipsahda pannan läpi. No, pennut eivät meillä jää yksin kotiin, niin jos noin käy, joku pääsee heti hätiin, sillä moisen "vahingon" kyllä kuulee kiukkuisesta vinkumisesta :))

Pennut myös hiukan jo leikkivät keskenään ja painivatkin, välillä yksin, valillä nukkuvan kaverin päällä. Ja ne liikkuvat melkoisen paljon ympäri laatikkoa.

Rosa viihtyy edelleen yöt pentulaatikossa ja hoivailee pentuja rauhassa ja rakastava, utuinen katse silmissä. Aamulla se suorastaan nautiskeli, kun yksi pennuista nuoli sen kuonoa. Voi äidinrakkautta!! Päivisin Rosalla on jo enemmän halua liittyä muiden koirien seuraan. Mutta jälleen tänään lenkillä sillä oli kohtuullinen kiire takaisin kotiin pentujen luo, vaikkei kovin pitkää lenkkiä tehtykään.