Nyt kun pennut ovat keksineet, että maailma ei suinkaan lopu pentulaatikon laitoihin.... on mielenkiinto ulkomaailmaa kohtaan lähes koko aikaista. Etenkin, jos Rosa ei ole laatikossa.
Ja huuto on sitten sen mukaista - porukasta lähtee ääntä taas kuin kalasta tappelevasta lokkiparvesta. No, sehän ei ole mitään uutta.
 |
| Me halutaaaan ulos täältä.... Porukassa on voimaa... |
 |
| Tästä kun pinnistän, niin eiköhän se tästä....Sininen poika punnertaa |
 |
| Lautturi tulee vierelle kannustamaan (oik.) |
 |
| No, HUPSISTA... mites tässä nyt näin kävi, tuumaa Sininen poika |
 |
| No eipähän tässä sitten muuta kuin menoksi... |
 |
| ...ja kun tuo äitikin tuolla jotain herkullisen tuoksuista pöperöä syö, sinne siis... |
 |
| Sillä aikaa selän takana seuraavat kurkkivat, josko yli pääsisi... |
 |
| Sininen poika ehtii lähes ruokakupille asti, sitten tulee kasvattaja ja poimii pojan takaisin laatikkoon, voi pettymysten pettymys ;o) |
Eilen illalla kun olin laitellut isojen koirien ruuat, enkä ollut vielä saippualla pessyt käsiäni, ja annoin pentujen haistella käsistäni lihamössön hajuja... niin pennut villiintyivät aivan TÄYSIN!!! Ne suorastaan yrittivät syödä käteni, melkoisia barffaajan alkuja. Koska huomenna lähden itse Jyväskylän näyttelyyn, aloitan kiinteän ruuan syöttämisen vasta maanantaina. Veikkaanpa, ettei tule olemaan ruokahaluongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti