Ruokaa!!!! Ruokaa!!!!

Vihdoin saatiin sähköt takaisin...Eino-myräkkä vei meiltä sähköt noin 30 tunniksi ja taas harjoiteltiin elämää ilman sähköjä.  Ja kyllähän se kohtuullisen hyvin sujuu näin  pienessä maalaismökissä.

Mutta nyt on siis palattu arkeen... ja aloitin tänään pennuille kiinteän ruuan antamisen.
Aloitan aina raa'alla jauhelihalla johon sekoitan raakaa munankeltuaista. Jauheliha on koirille tarkoitettua, rasvaista, jossa on myös hiukan luuainesta jauhettuna mukaan. Pari kolme päivää pennut saavat lähinnä maistiaisia, noin peukalon pään kokoisen määrän kerrallaan, mahan totuttelua varten. Alan lisätä muutaman päivän jälkeen määrää, kun näen, että kaikkien mahat toimivat hyvin.
Pennut ovat jo tuntuneet nälkäisille, eli kun ne haistoivat jauhelihan niin ne taas villiintyivät täysin. 

Pentulaatikossa alkoi melkoinen vipinä kun pennut haistoivat ruuan tuoksun.

Ja ne selvästi jo ymmärtävät, että mistä suunnasta evästä on tulossa.

Otan jokaisen pennun vuorollaan syliini ja annan ruuan kädestä. Meinaa kyllä mennä sormet mukana, niin villinä pennut söivät pienen ruokamäärän.

ja NAM miten hyvälle sormet maistuvat vielä jälkikäteenkin

we want more!!!  we want more!!!

Pusutteluako? No eikun pitää nuolla siskon suupielestä viimeisetkin lihan tuoksut :)) 

Neiti Punainen

Tänään pennut saivat vasta kaksi kertaa pienen annoksen ruokaa, huomenna sitten jo useammin. Huomenna alkaa pentujen maailma myös laajentua kun ne alkavat tutustua laatikon ulkopuoliseen maailmaan.

Öisin on alkanut olla hiukan levottomampaa, Rosa ei selvästikään enää niin mielellään makaa pentujen huvituttina laatikossa kaiken yötä, enkä ihmettele yhtään, pennuilla on melko terävät hampaat. Rosa kuitenkin haluaa tarkastaa ajoittain, että pennuilla on asiat hyvin ja se kurkottelee laatikkoon, välillä niin, että etujalat on laatikossa, ja takajalat ulkopuolella. Noh, pennut tietty kiljuvat kun yrittävät ylettyä nisille... :/ ja tässä kohtaa olen muutamana yönä kannustanut Rosaa laatikkoon. Kyllähän se toki sinne itsekin aina lopulta on mennyt, koska maitoa pakkaa sen verran, että sen oma olo helpottuu kun pennut imevät. Mutta tuossa revohkassa herään joka kerta ja siksi yöt tuntuvat levottomammille kuin aikaisemmin. Ja syönnin päälle pennuilla on joka kerta leikkihetki. Ja monena yönä olenkin jäänyt lumoutuneena seuraamaan pienten leikkiä, ne vain ovat kerta kaikkiaan niin hellyttäviä taaperoita, niin tosissaan kaikessa mitä tekevät. Rakkaita.