7 viikkoa

Tänään tuli seitsemän viikkoa täyteen... kaikilla korvat sojottaa jo mikä minnekin suuntaan. Kaikilla on nyt jo myös omat kutsumanimet.

ja sitten tytöt:

Uusi tuttavuus

Tänään ollaan ulkoiltu paljon... sää on ollut tosi loistava, nollakeli ja pennut ihan innoissaan lumileikeissä. Hevosen hajut tulivat hiukan tutummaksi tänään pennuille. Sisällä on ollut huomattavan paljon rauhallisempaa kun pennut ovat riekkuneet ulkona sydämensä kyllyydestä.... Ja sitten päivän kuvasatoon:

Me HALUTAAN ULOS!!!!

....ja  2 sekuntia myöhemmin...

täältä tullaan....

Terassilla oli hiukan enemmän lunta, niin pennut innostuivat leikkimään siellä

Rosakin leikkii välillä pentujen kanssa, mutta tässä tyytyy seuraamaan sivusta pentujen menoa

Ja sitten me tutustuttiin  hiukan Laraan...

Meidän kultainen Lara, se haisteli pentuja niin hellästi ja varoen... Mila ihmettelee suurta ystävää

Sinistä poikaa hiukan ujostuttaa...

Vihtori uteliaana

Mila uskalsi tulla aidalle samantien

Gilla rohkeana

Muutkin pennut kävivät lähettyvillä kukin vuorollaan oman rohkeutensa mukaan

Vihtori

Sininen poika

Tsarmi (Vihreä poika sai nimen)

Laska tiukassa käännöksessä, seuraava kuva jossa matka jatkui tuhannentuhatta vauhtia oli liian epätarkka ...

Leia

Gilla

Gilla

Halla, eli Punainen neiti

Halla

 Pennut ovat fiksuja, ne tietävät, ettei ulos mennä ilman heijastinliiviä...

Pikku-Cosma "Leia" ja iso Cosma

vauhtia piisasi pitkän aikaa

Mila

Maitohörpyillä... Rosa ei oikein enää nauti imetyksestä, pennut ovat melko rajuja ja niillä on hirveän terävät hampaat.

Sirut

Tänään oli jännittävä päivä. Heräsimme aamulla "ennen kukonlaulua"...ruokaa pennuille, koirien ulkoilua (isojen) ja muita aamutoimia... Pakkasta olikin sitten pikkusta vaille paljon, eli -20 astetta. Autoni kun ei tunnetusti talvikeleillä lämpene niin meillä oli kohtuullisen vilpoinen kyyti lastenlasten koulun kautta Kuopioon. Eläinlääkärin tarkastus ja sirutusaika olikin sitten jo klo 10. Alkumatkasta autossa oli hiukan vikinää, mutta se asettui aika pian.
Eläinlääkärissä porukka temmelsi yhden huoneen kaaoksen valtaan alta aika yksikön ja melua riitti.
Pentu kerrallaan lääkäri Liisa Jalkanen tarkasti pennun ja laittoi lopuksi niskaan lapojen kohdalle mikrosirun jokaiselle. Kaikilla pennuilla kaikki asiat olivat kunnossa :D IHANAA!!!! Aina sitä kuitenkin hiukan jännittää, jos jotain piilevää löytyy, esim sivuääniä sydämessä tms... Mutta nyt kaikki oli kunnossa.
Sitten vain odottelemaan rekisterikirjoja (...ne taitaakin taas tulla aika nopsaan ;o) Kyllä tuo kennelliiton OMAKOIRA-palvelu vaan on loistava juttu!!

Mutta sitten...pennut takaisin autoon, koiran ruuan hakua, eläinlääkärin todistusten kopiointia, sanomalehtien hakua, pennuille ruokaa, leluja ja muuta tarpeellista.... itsellekin hiukan ruokaa.... Ja kotimatkalle. Päivän reissu olikin pitkä, kotona olimme vasta kahden maissa. Takaosastolla oli koko matkan hyvin hiljaista. Harvinaista!! No, kyllä se kylmä kangistaisi kenet tahansa... paitsi, että iltapäivällä pakkasta ei ollut enää kuin vajaat -10.
Pihalla pennut leikkivät pikkuhetken ja sitten ruokaa, joka katosi salamana.

Illalla ulkoilimme pariin otteeseen ja pennut tuntuivat olevan täynnä virtaa. Uusi satanut pehmeä lumi sai ne ihan hepuliin. Ja kun tulimme sisälle, niin ne villiintyivät lopullisesti.

Tupa alkaa muistuttaa uhkaavasti kaatopaikkaa.... *huokaa* pennut ovat vielä silpunneet sanomalehtiä kuin mausteeksi kaiken päälle ... ihan vain huvikseen.

Tänä aamuna Milalla (Pinkki) oli korvat jo pystyssä

Myös Laskalla (Keltainen) on jo melko kevyet korvat

Gilla (Lila) sen sijaan kuuluu tähän isokorvaisten joukkoon joilla korvat on vielä melko lurpallaan

Samoin kuin Leialla (Oranssi)

....ja Punaisella tytöllä samoin....

Sininen poika on pojista se, jolla korvat on vielä kuin kärpäslätkät... mutta kyllä ne kaikilla vielä ylös ehtii.

Mustalla pojalla, eli Vihtorilla korvat on myös jo lähes pystyssä.... Vihreän pojan korvat ovat siltä ja väliltä. Molempien kuvat olivat niin epätarkkoja, että jäivät nyt laittamatta.... tai no... olkoon nyt

Vihreä poika

Vihtori

Vierailulla

Iltapäivällä lapsenlapseni kävivät taas pentujen luona, nyt ei enää vauvakaan pelottanut pentuja...eikä pennut vauvaa :D ja pennut olivat taas innoissaan lasten seurasta.

Illalla pakkasin pennut autoon (helpommin kirjoitettu kuin tehty) Pakkasta alkaa olla taasen kurjat -20 joten ulkona ei olla paljoakaan oltu. Siksipä ajattelin viedä pennut hiukan toisenlaiseen paikkaan.
Tyttäreni asuu vanhalla koululla jossa tyhjänä on pari isompaa salia jossa pennut saivat juoksennella.
Autokyyti alkuun hiukan itketti porukkaa, ja olivat ensin ihmeissään kun rahtasin niitä koululle sisään. Mutta en ollut vielä saanut edes kaikkia sisälle kun ensimmäiset jo mennä viilettivät tutustumaan paikkoihin. kovasti reippaina juoksentelivat paikkoja tutkimassa.

Sitten koitti jännittävä tapaaminen... Piitu-corgi tuli tapaamaan pentuja. Pidimme Piitun kiinni, kun ajattelin, ettei pelottele pentuja... mutta taisi käydäkin toisin päin, Piitu kiinnosti pentuja kovasti ja ne rynnivät yksissä tuumin Piitua ihmettelemään. Piitu parka... liikaa pentuja joka puolella. Ilmekin sen kertoo, ettei oikein viihtynyt!

Benja-corgi on tavannut valkkarin pentuja ennenkin, se jo tiesi mitä porukkaa nämä pienet valkoiset pallerot ovat, eikä ollut peloissaan, päinvastoin, tosin ensin sekin oli hetken hihnassa -varmuuden vuoksi.

Mutta sitten se jo liikkui pentujen kanssa ympäriinsä

Automatka takaisin kotiin oli melkoisen hiljainen, pennut selvästi väsyivät  jännittävistä tapahtumista, kerralla tuli niin paljon uutta: autoilua, vieras paikka, vieraita koiria. Kotipihassa pieni hetki ulkoilua, sitten sisälle ...ja koko illan on ollutkin sitten melkoinen valkkari sirkus. Huh huh!!!!