Voihan haikeus....

Niin vain tämäkin penturumba alkaa pikkuhiljaa kääntyä loppua kohti. Paljon on mahtunut kaikkea ihanaa tähän aikaan jälleen kerran. Tähän asti kaikki on ollut positiivista, paitsi tuo luopumisen tuska ja haikeus.

Viikonloppuna lähtikin jo 6 pentua kohti uusia koteja. Palautteet on olleet hyviä, toivotaan että suunta jatkuu samana. Toki pientä sisarusten etsimistä on ollut, hetkittäin pallo hukassakin ehken hiukan, mutta reippaina ovat tutkineet uusia koteja, ruoka on maistunut ja sisäsiisteysharjoitukset ovat käynnistyneet hyvin. Onhan se aina aika iso muutos yhtä äkkiä pennun elämässä kun sisarukset ja äiti onkin kadonneet ja aivan uudet ihmiset ja hajut ovat tilalla.

Itsestäni tuntuu, että kerta kerralta pennuista luopuminen on aina vain vaikeampaa... ja täytyy myöntää, ettei tämäkään ole itkutta mennyt. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Toki osansa siitä tekee varmaan se, että viikonloppuna pentujen luovutuksen lisäksi tuli ajettua huonoissa ajo-olosuhteissa Messarin reissu, vei sitten loputkin mehut.

Onneksi täällä on vielä kaksi tytön tylleröä pitämässä kasvattajaa hengissä :))
Oma Leia... ja Pinkki tyttö Mila, joka on lähdössä vasta ensi viikonloppuna. Kovasti ollaan harjoiteltu sisäsiisteyttä, mikä on huomattavasti helpompaa kahden pennun kanssa. Ulos ollaan ehditty lukuisia kertoja. Ja sitten on hellitty, leikitty... Ja harjoiteltu myös yksin jäämistä. Pientä kapinaa on kyllä alkuun, mutta aika nopeasti typykät rauhoittuu nukkumaan -tai leikkimään... vireystasosta riippuen.

Me halutaan ulos!!!

Rosa äiti teki ikävän tempun lapsilleen, se varasti niiden puruluun ja maiskutteli sitä nautinnolla ja tyttäret katselivat vieressä... yrittivät kyllä osallistua, mutta äiti oli tiukkana...katsoa saa, muttei koskea. Olen nyt vähentänyt Rosan ruoka-annoksia pikkuhiljaa imetyksen vähentyessä ja loppuessa. Mutta Rosan maha on asiasta tyystin eri mieltä, se kurnii ruuan perään, kaikki syötävä kelpaa!!

Pennuista on vaikea saada kuvia, kun itse kyykistyy alas...niin kuonot on samantien kiinni kameran linssissä. Pitää olla todella nopea saadakseen ainottakaan kuvaa.

Mila

Tupa on edelleen jaettu pentuaidalla jotta ovissa liikkuminen ym on helpompaa. Tahtoo nuo pikkutytöt ennättää joka paikkaan tassuineen ja häntineen. Rosa käyttää kätevästi penkkiä kun loikkaa pentujen luokse. Mila kuitenkin on kiinnostuneempi Elmeri-kissasta. Leia jo odottelee äitiä.

Ja Leian loikka onkin melkoinen Rosan rinnalla. Tyttö näyttää kuvassa TOSI isolle, ei kuitenkaan oikeasti ole NOIN iso :D