Hei me ollaan viikon ikäisiä :D

Ja kuten aina ennenkin, niin laitetaanpa poseerauskuvat jokaisesta kun viikko tuli täyteen.  Kuvien reunan värit kertovat pennun värinauhan.
Pennut tässä syntymäjärjestyksessä, eli Lautturi ekana.

"Tahtoo ulos"...sanoi Rosa

Pentulaatikon elämä on tällä hetkellä jopa unettavan yksitoikkoisen rauhallista. Pennut syö, nukkuu ja kasvaa. Rosa on kyllä ihme äiti, yöt se nukkuu lähes paikkaa vaihtamatta pentujen kanssa, joten jopa yöt ovat menneet rauhallisesti. Usein meillä on emot jossain välissä halunneet nukkua viileämmässä paikassa hetken aikaa... Mutta nyt siis kasvattajakin on saanut kuitattua univelkoja, vaikka joitakin kertoja yössä pentulaatikon vikinä herättääkin siinä hetkessä kun taistelu nisistä käy kuumimmillaan. Joskus kun joku pennuista eksyy Rosan taakse alkaa hillitön kiljuminen ennen kuin oikea suunta löytyy.
Päivällä Rosa selvästi jo hiukan kaihoilee pihalle mistä muiden koirien iloinen haukku ajoittain kantautuu sisälle. 

Rosan kaipaavia katseita ulos sillä välin kun vielä osa pennuista on maitobaarin antimilla.

Bläääh.... 

Tokihan Rosakin ulkoilee päivittäin jo muiden mukana. Pidän tärkeänä, että narttu käy hiukan liikkumassa, jotta mm. vuodot tulee helpommin ulos ja lisäksi narttu saa hiukan "pään tuuletusta". Mutta eipä Rosa kauaa pihalla viihdy, vaan kaiho pentujen luokse on vielä kova, kuten kuuluu ollakin. Mutta sen verran se viihtyy ulkona, että käy terassin alla tarkistamassa omat pesäkaivaukset (jotta mahan alunen on sitten ihan hiekassa :/  ) ja toinen kiireinen asia on, että ehtii käydä laitumella popsimassa muutamat hepan kakkarat :D 

Tätä kirjoittaessa joku pennuista näkee selvästi jotain unta kun murisee. Olenkin  usein pohtinut, että mistä tuon ikäiset pennut näkevät unia...? Entisestä elämästä? ...tuo pentu on ainakin ollut suuri metsästäjä.. kukahan se on... Sininen poika :D

Bio sensoria

Pennut ja Rosa köllöttelevät tyytyväisinä

Päivät kuluvat toistaiseksi pääosin nukkuen ja syöden. Painotkin nousevat hyvin.

Olen toteuttanut kaikkien valkkaripentueidemme kanssa Bio Sensor-ohjelmaa. Ja nyt olemme aloittaneet sen myös näiden pentujen kanssa. Iltapunnituksen yhteydessä teen jokaisen pennun kanssa erikseen ohjelman läpi.

Bio Sensor-ohjelman tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen, ärsykkeet suoritetaan niille kerran vuorokaudessa 3-16 vrk ikäisenä. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.

Bio Sensor-ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentujen kehitykseen muun muassa seuraavilla alueilla:

- hermoston varhaisempi kehitys

- parempi kardiovaskulaarinen suorituskyky

- parempi vastustuskyky fyysisille sairauksille

- parempi ongelmanratkaisukyky

Ohjelma:  

1. Kosketusärsyke

Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei. Kesto 3-5 sekuntia.

2. Pystyasento (pää ylös)

Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 

3. Pystyasento (pää alas)

Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 

4. Selkäasento

Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 

5. Lämpöärsyke

Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta. Kesto 3-5 sekuntia.

Lisää tietoa Bio Sensor-ohjelmasta löydät täältä: 

http://breedingbetterdogs.com/pdfFiles/articles/early_neurological_stimulation_en.pdf

Pennut nukkuvat vielä paljon ja nukkumapaikat vaihtuvat tiuhaan erilaisiin mielenkiintoisiin asentoihin ja paikkoihin.

Äidin takajalkojen päällä voi mukavasti taiteilla kun kaipaa askeettisempaa petiä

Kaveria ei jätetä

Äidin häntä on kuin pehmeä puuhka, jonka päällä on lokoisat oltavat

Ja jos taas paleltaa voi kaivautua takajalkojen ja hännän väliin

Tai sitten ainakin voi hiukan tuoksutella äidin varvasta

Pentujen nenät ja huulet ovat alkaneet pikkuhiljaa tummua, samoin polkuanturoissa on alkanut pigmentti lisääntyä. Salmiakkitassuja odotellessa. 

 

Kuulumisia pentulaatikosta

Rosan ja pentujen elämä pentulaatikossa sujuu mallikkaasti. Painot olivat selkeästi nousseet kaikilla, loistojuttu!! Yökin sujui aika kivasti, tosin vinkumista ja ininää on kun kähinä nisistä käy kuumimmillaan. Ja auta armias jos joku pennuista eksyy emon väärälle puolelle, ei kyllä jää epäselväksi kellekään, että "hätä" on suuri :)) Hetken kuluttua maiskutuksen jälkeen hiljaisuus laskeutuu... ja jatkamme unia. Kunnes taisto nisistä alkaa uudelleen.

Pentukasa

Eilen ostin pennuille lampaankarvan. Ajattelin, että kun joudun laatikon siivouksen ajaksi pentuja välillä siirtämään pois, niin voisivat olla karvan päällä lämpimässä, mutta ajatus ei ehken sitten ollutkaan niin hyvä, sillä kaikki pennut alkoivat kuumeisesti etsiä karvan joukosta nisiä... voi kuhinaa!!

Lampaantaljalla

 

Tänään piti jo ensimmäistä kertaa leikata pennuilta kynnet, olivat niin neulan teräviä, että Rosa alkoi jo kipristellä pentujen imiessä.  Samassa vaihdoin viimeisenä syntyneen pennun väriksi Pinkin. Kaikille pennuille vaihdoin villalangat kuminauhojen tilalle, niin värivalikoimissa ei kaikkia löytynyt, joten neiti Lime on nyt sitten neiti Pinkki. Pentupantoja odotellessa. Nyt ne ovat vielä hiukan liian isoja.

Äidin kainalossa on mukava köllötellä

"Lautturi" ja muut vekarat

Kauan olen haaveillut Rosan ja Dalin pennuista, ja suurimmaksi osaksi siksi, että olen halunnut saada juuri tästä pentueesta itselleni pennun.

Dalin kosioreissu Rosan luokse sujui mallikkaasti, eipä paljoa apuja tarvittu, hiukan toppuuttelua suurimpaan intoiluun.

Ja 4 viikkoa myöhemmin ultrassa varmistui, että kylläpä siellä pentusia näkyi... Ultrassa ei montaa näkynyt, mutta tärkeintä olikin saada tietää, onko pentuja tulossa, jotta osaisin järjestellä työasiani niin, että voin taas jäädä "mamma-lomalle". Itse loin mielikuvan mukavasta, helppohoitoisesta pikkupentueesta, kenties 4 pentua... kaksi kumpaakin sukupuolta. Sopivasti. En huomannut kertomerkkiä yhtälössä... ja niinpä 25.10. syntyi peräti 8 suloista, reipasta pentua. Voin siis unohtaa sen "helppohoitoisen pikkupentueen"... ja alkaa keskittyä erilaisten porttien yms rakenteluun nyt alkuviikkojen aikana. Meillähän pennut elelevät koko lapsuutensa "jaloissamme". Ja joskus ovilla on ruuhkaa kun yrittää päästä livahtamaan ovesta ilman valkoista villavyöryä.

Synnytys oli jollakin tapaa merkillinen. Se alkoi kuten kirjoissa kerrotaan, lämmöt sahaili ja laski... ja edeltävä yö meni avautumisvaiheen kanssa läähätellessä. (kasvattajalla univelkaa jo tässä vaiheessa...haukotus) Sitten alkoi työntöpoltot... Vaikka ne näytti ja tuntui tehokkaille, niin mitään ei kuitenkaan tapahtunut...ja kasvattajan huoli alkoi nostaa päätään, mikähän nyt on vinossa, pentuko? Vai onko masussa muutama jättikokoinen pentu..? Soitto eläinlääkärille ...tilannekatsaus ja arvio... "ota koira autoon ja tule käymään niin katsotaan mikä on pielessä". Varmuuden vuoksi valmistauduin siihen, että Rosa joudutaan keisarileikkaamaan.  No, ajelin täältä korven perukoilta kohti kaupunkia ja pääsimme lossille saakka kun huomasin taustapeilistä, että nyt tapahtui jotain, ja pikainen tarkastus peräkonttiin toi ilouutisen , terve reipas pentu oli syntynyt! Autokyyti tepsi tälläkin kertaa, kuten eläinlääkäri arvelikin käyvän. Selvästikin pojasta tuli  "Lautturi"  kun lossilla syntyi, se sai kaulaansa myöhemmin vihreän merkkipannan.. Jälleen soitto eläinlääkärille, U-käännös ja takaisin kotiin. Seuraavat pennut syntyivät rauhalliseen (kasvattajan hermoille aivan liian hitaaseen) tahtiin. Välit olivat piiiitkiä, jokaisen pennun kohdalla supistuksetkin kestivät...ja kestivät....  Onneksi sain loistavaa henkistä eläinlääkäriapua Punaturkin Liisa Jalkaselta -kiitos!! Neljän pennun jälkeen olo oli loistava, tilattu 2 + 2 oli syntynyt (mutta se kertomerkki jäi huomaamatta ;) ) toki siinä kohden jo tunsin, että mahassa on vielä porukkaa jäljellä. Kahdeksas pentu syntyi lopulta 03.45. Sen jälkeen Rosa olikin rauhallinen ja hoiteli pentuja tyynesti. Hyvä äiti kun on.

Kunnes aamulla seitsemän jälkeen alkoi jälleen supistella. Kasvattaja oli jo puolitajuton väsymyksestä, eikä Rosakaan innostuneelle näyttänyt. Pian supistukset loppuivat ja mietinnässä oli, että onko kyse jälkipoltoista, jälkeisten tulosta vai yhdeksännestä pennusta!! Päivystävä eläinlääkäri oli samaa mieltä, kannattaa katsoa röntgenkuvalla, että onko joku vielä halukas tulemaan ulos. Tuon puhelun jälkeen jo kyllä huomasin ison veritahran patjalla, joten oletin kyseessä olleen jälkeiset jotka oli jo puhelun aikana popsittu parempiin suihin. Mutta parempi katsoa kuin katua.
Soitto kenneltyttö Pirjolle, että taas mennään... Käynti päivystyksessä toi ilouutisen, ei ketään enää sisällä, kyse oli vain niistä jälkeisistä.
Sitten vain kotiin, pentulaatikon ja emon siivous...ja rauhallinen vauva idylli voi alkaa.

Syntymäjärjestys, merkkivärit ja painot:
1. pentu: uros, vihreä, paino 400g
2. pentu: uros, sininen, paino 450g
3. pentu: narttu, lila, paino 355g
4. pentu: narttu, punainen, paino 390g
5. pentu: uros, musta, paino 370g
6. pentu: narttu, oranssi, paino 440g
7. pentu: narttu, keltainen, paino 375g
8. pentu: narttu, lime, paino 380g