Kaksi viikkoa

Pentujen toinen viikko on jälleen kulunut rauhallisissa merkeissä. Päivän rutiinit menevät kohtuullisen kivuttomasti, pentulaatikon alusen vaihto (pyykinpesua), Rosan ruokinnat (x3), ulkoilut, pentujen punnitukset ja biosensorit sekä kynsien leikkuuta tarvittaessa. Ja muutenkin hellin pentuja laatikossa istuessani silloin tällöin. Melua pentulaatikossa on lähinnä silloin kun Rosa on ollut hetken pois laatikosta ja menee takaisin ja pennut havahtuvat siihen, että maitotarjoilu on aluillaan. Kuhina on hillitön. :) Kunnes sitten koko porukka taas rauhoittuu masut täynnään.

Tämä kuva on otettu jo aiemmin viikolla

eilen otin Rosan mukaan pienelle lenkille, ... Ajattelematta sen pidemmälle, suuntasimme eräälle pellolle ja eikös vain sinne oltukin juuri ajettu navetan lantalan sisältöä. JEP!! Koirat siis pääsivät mieleiseen parfyymi-kauppaan. Rosa ja Cosma kerkesivät hiukan pyörähtää niskallaan hajusteita hakemassa, Jamie tyytyi maistiaisiin (YÄK) ja tyttären corgit ja sakemanni käyttivät myös parfymointia hyödykseen. Koirien pesusta huolimatta kotimme haju muistutti enemmän navettaa kuin ihmisasumusta. Ja vaikkei näiden koiran pentujenkaan kanssa hajut aina ole ihan freesistä päästä, niin täytyy kyllä sanoa, että aika hyvä haju on koiran, jopa märän koiran, hajut verrattuna navetan aromeihin.

Kaikilla pennuilla on silmät auki ainakin jonkin verran. Tietty nyt kun pentujen kahden viikon poseeraus-kuvien ottaminen meni iltaan ja salamavalon varaan...niin valon vilkkuminen ja häikäisy sai monet sulkemaan silmät.
Tänään annoin myös pennuille ensimmäisen matokuurin (Canex-tahna) ja ilmeet olivat kyllä taas näkemisen arvoisia kun pennut saivat jotain uutta suuhunsa. Harmi etten yhtä aikaa voinut kuvata kun annoin matolääkettä.
Pennut ovat myös alkaneet jo pikkuhiljaa leikkiä hereillä ollessaan, leikki on vielä pientä, mutta selvästi jaksavat jo olla hetken pidempään hereillä. 

Pennut tykkää köllötellä karvalla, ja kuten kuvasta näkyy Lautturille on jo testattu uutta pantaa.

Yllä olevaan maitobaari kuvaan verrattuna pennut ovat jo selvästi kasvaneet ja maitobaarissa alkaa olla täyttä

Tyytyväistä pikkuväkeä

Keltainen tyttö

Unilla

Ja sitten kaikista kaksi-viikkois poseerauskuvat. Kuvan värikehykset taas kertovat kuka pennuista on kyseessä.
Ja ensin pojat: 

 

 Ja sitten tytöt:

Silmät aukeaa

Maanantaina pennut täyttivät 10 vrk ja kaikki olivat jo tuplanneet syntymäpainonsa. Kynsiä ollaan leikattu jo pariin otteeseen, kasvavat nimittäin melkoisen nopeasti ja ovat todella terävät.

Vaikka Rosa on hetkittäin jo viihtynyt pienen hetken sohvalla silloin tällöin, on se melkoisen nopeasti halunnut takaisin pentujen luo.

Tänään huomasin, että muutamalla pennulla on jo silmät ruvenneet aukeamaan, melkein auki ne ovat jo Keltaisella tytöllä ja Sinisellä pojallakin on jo suuresti raolla. Ihanaa... yleensä kun silmät alkavat aukeamaan jollain, seuraa koko joukko perässä parin päivän sisällä. Ja kohta sen perään aukeaa myös korvat ja pennut alkavat pikkuhiljaa harjoitella maailman hahmottamista uudella tavalla.

Myös Sinisellä pojalla on silmät jo hivenen auenneet

Keltaisella tytöllä silmät olivat eniten auki, vaikka tässä kuvassa ei niin selvästi näytäkään niitä.

Tänään posti toi uudet hienot värilliset pannat pennuille terveisinä Murulta (Rosan tytär edellisestä pentueesta) ja Johannalta - KIITOS Johanna <3
Hiukan on pannat vielä liian isot, joten menee vielä hiukan aikaa, että villalangat voidaan vaihtaa oikeisiin pantoihin. Mutta kaikille löytyy oma värinsä. Kuinka pienelle vuoden kuluttua nuo pannat pentujen rinnalla näyttävätkään :)) ja nyt vielä solahtavat pään läpi pienimmässä koossaan.

Kuvia viikonlopulta

Viikonloppu vierähti rauhallisissa merkeissä. Pennut ja Rosa voi hyvin, kaikilla lapsukaisilla painot nousevat asiallisesti.  Suunnittelen pikkuhiljaa pihalle pennuille aitausta tulevia ulkoiluja varten. Haasteena on mahdollinen satava lumi...ja hepat, jotka mielelään tulevat tutkimaan pentujen aluetta sen verran läheltä, että viime kerralla sai aitoja olla korjaamassa silloin tällöin, kun poni oli pentujen aitauksessa.  Samalla mietiskelen, että kuinka meillä taas kerran mökkiä sisällä viritellään. Mikä toimisi parhaiten taas näin ison lauman kanssa. Meillä kun on sen verran pienet tilat niin asumme kirjaimellisesti pentulaatikossa. Kaiken toimivuuden vuoksi tiloja pitää hiukan jakaa aidalla, että pääsee paremmin liikkumaan siinä vaiheessa kun pennut alkavat täyttää tupaa valkoisella hulinalla. Toistaiseksi hulinat on vielä pieniä ja rajoittuvat pentulaatikkoon.
Tässäpä muutama kuva viikonlopulta:

Rosa ja pentuset

 

Neiti  Punainen

Pikkumarsut

 

 

Musta poika "vaipanvaihdossa" 

Neiti Keltainen äidin kainalossa

Äidin hännällä on ruuhkaa

Sisko on hyvä tyyny

Hei me ollaan viikon ikäisiä :D

Ja kuten aina ennenkin, niin laitetaanpa poseerauskuvat jokaisesta kun viikko tuli täyteen.  Kuvien reunan värit kertovat pennun värinauhan.
Pennut tässä syntymäjärjestyksessä, eli Lautturi ekana.

"Tahtoo ulos"...sanoi Rosa

Pentulaatikon elämä on tällä hetkellä jopa unettavan yksitoikkoisen rauhallista. Pennut syö, nukkuu ja kasvaa. Rosa on kyllä ihme äiti, yöt se nukkuu lähes paikkaa vaihtamatta pentujen kanssa, joten jopa yöt ovat menneet rauhallisesti. Usein meillä on emot jossain välissä halunneet nukkua viileämmässä paikassa hetken aikaa... Mutta nyt siis kasvattajakin on saanut kuitattua univelkoja, vaikka joitakin kertoja yössä pentulaatikon vikinä herättääkin siinä hetkessä kun taistelu nisistä käy kuumimmillaan. Joskus kun joku pennuista eksyy Rosan taakse alkaa hillitön kiljuminen ennen kuin oikea suunta löytyy.
Päivällä Rosa selvästi jo hiukan kaihoilee pihalle mistä muiden koirien iloinen haukku ajoittain kantautuu sisälle. 

Rosan kaipaavia katseita ulos sillä välin kun vielä osa pennuista on maitobaarin antimilla.

Bläääh.... 

Tokihan Rosakin ulkoilee päivittäin jo muiden mukana. Pidän tärkeänä, että narttu käy hiukan liikkumassa, jotta mm. vuodot tulee helpommin ulos ja lisäksi narttu saa hiukan "pään tuuletusta". Mutta eipä Rosa kauaa pihalla viihdy, vaan kaiho pentujen luokse on vielä kova, kuten kuuluu ollakin. Mutta sen verran se viihtyy ulkona, että käy terassin alla tarkistamassa omat pesäkaivaukset (jotta mahan alunen on sitten ihan hiekassa :/  ) ja toinen kiireinen asia on, että ehtii käydä laitumella popsimassa muutamat hepan kakkarat :D 

Tätä kirjoittaessa joku pennuista näkee selvästi jotain unta kun murisee. Olenkin  usein pohtinut, että mistä tuon ikäiset pennut näkevät unia...? Entisestä elämästä? ...tuo pentu on ainakin ollut suuri metsästäjä.. kukahan se on... Sininen poika :D

Bio sensoria

Pennut ja Rosa köllöttelevät tyytyväisinä

Päivät kuluvat toistaiseksi pääosin nukkuen ja syöden. Painotkin nousevat hyvin.

Olen toteuttanut kaikkien valkkaripentueidemme kanssa Bio Sensor-ohjelmaa. Ja nyt olemme aloittaneet sen myös näiden pentujen kanssa. Iltapunnituksen yhteydessä teen jokaisen pennun kanssa erikseen ohjelman läpi.

Bio Sensor-ohjelman tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen, ärsykkeet suoritetaan niille kerran vuorokaudessa 3-16 vrk ikäisenä. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.

Bio Sensor-ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentujen kehitykseen muun muassa seuraavilla alueilla:

- hermoston varhaisempi kehitys

- parempi kardiovaskulaarinen suorituskyky

- parempi vastustuskyky fyysisille sairauksille

- parempi ongelmanratkaisukyky

Ohjelma:  

1. Kosketusärsyke

Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei. Kesto 3-5 sekuntia.

2. Pystyasento (pää ylös)

Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 

3. Pystyasento (pää alas)

Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 

4. Selkäasento

Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 

5. Lämpöärsyke

Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta. Kesto 3-5 sekuntia.

Lisää tietoa Bio Sensor-ohjelmasta löydät täältä: 

http://breedingbetterdogs.com/pdfFiles/articles/early_neurological_stimulation_en.pdf

Pennut nukkuvat vielä paljon ja nukkumapaikat vaihtuvat tiuhaan erilaisiin mielenkiintoisiin asentoihin ja paikkoihin.

Äidin takajalkojen päällä voi mukavasti taiteilla kun kaipaa askeettisempaa petiä

Kaveria ei jätetä

Äidin häntä on kuin pehmeä puuhka, jonka päällä on lokoisat oltavat

Ja jos taas paleltaa voi kaivautua takajalkojen ja hännän väliin

Tai sitten ainakin voi hiukan tuoksutella äidin varvasta

Pentujen nenät ja huulet ovat alkaneet pikkuhiljaa tummua, samoin polkuanturoissa on alkanut pigmentti lisääntyä. Salmiakkitassuja odotellessa. 

 

Kuulumisia pentulaatikosta

Rosan ja pentujen elämä pentulaatikossa sujuu mallikkaasti. Painot olivat selkeästi nousseet kaikilla, loistojuttu!! Yökin sujui aika kivasti, tosin vinkumista ja ininää on kun kähinä nisistä käy kuumimmillaan. Ja auta armias jos joku pennuista eksyy emon väärälle puolelle, ei kyllä jää epäselväksi kellekään, että "hätä" on suuri :)) Hetken kuluttua maiskutuksen jälkeen hiljaisuus laskeutuu... ja jatkamme unia. Kunnes taisto nisistä alkaa uudelleen.

Pentukasa

Eilen ostin pennuille lampaankarvan. Ajattelin, että kun joudun laatikon siivouksen ajaksi pentuja välillä siirtämään pois, niin voisivat olla karvan päällä lämpimässä, mutta ajatus ei ehken sitten ollutkaan niin hyvä, sillä kaikki pennut alkoivat kuumeisesti etsiä karvan joukosta nisiä... voi kuhinaa!!

Lampaantaljalla

 

Tänään piti jo ensimmäistä kertaa leikata pennuilta kynnet, olivat niin neulan teräviä, että Rosa alkoi jo kipristellä pentujen imiessä.  Samassa vaihdoin viimeisenä syntyneen pennun väriksi Pinkin. Kaikille pennuille vaihdoin villalangat kuminauhojen tilalle, niin värivalikoimissa ei kaikkia löytynyt, joten neiti Lime on nyt sitten neiti Pinkki. Pentupantoja odotellessa. Nyt ne ovat vielä hiukan liian isoja.

Äidin kainalossa on mukava köllötellä