Sirut

Tänään oli jännittävä päivä. Heräsimme aamulla "ennen kukonlaulua"...ruokaa pennuille, koirien ulkoilua (isojen) ja muita aamutoimia... Pakkasta olikin sitten pikkusta vaille paljon, eli -20 astetta. Autoni kun ei tunnetusti talvikeleillä lämpene niin meillä oli kohtuullisen vilpoinen kyyti lastenlasten koulun kautta Kuopioon. Eläinlääkärin tarkastus ja sirutusaika olikin sitten jo klo 10. Alkumatkasta autossa oli hiukan vikinää, mutta se asettui aika pian.
Eläinlääkärissä porukka temmelsi yhden huoneen kaaoksen valtaan alta aika yksikön ja melua riitti.
Pentu kerrallaan lääkäri Liisa Jalkanen tarkasti pennun ja laittoi lopuksi niskaan lapojen kohdalle mikrosirun jokaiselle. Kaikilla pennuilla kaikki asiat olivat kunnossa :D IHANAA!!!! Aina sitä kuitenkin hiukan jännittää, jos jotain piilevää löytyy, esim sivuääniä sydämessä tms... Mutta nyt kaikki oli kunnossa.
Sitten vain odottelemaan rekisterikirjoja (...ne taitaakin taas tulla aika nopsaan ;o) Kyllä tuo kennelliiton OMAKOIRA-palvelu vaan on loistava juttu!!

Mutta sitten...pennut takaisin autoon, koiran ruuan hakua, eläinlääkärin todistusten kopiointia, sanomalehtien hakua, pennuille ruokaa, leluja ja muuta tarpeellista.... itsellekin hiukan ruokaa.... Ja kotimatkalle. Päivän reissu olikin pitkä, kotona olimme vasta kahden maissa. Takaosastolla oli koko matkan hyvin hiljaista. Harvinaista!! No, kyllä se kylmä kangistaisi kenet tahansa... paitsi, että iltapäivällä pakkasta ei ollut enää kuin vajaat -10.
Pihalla pennut leikkivät pikkuhetken ja sitten ruokaa, joka katosi salamana.

Illalla ulkoilimme pariin otteeseen ja pennut tuntuivat olevan täynnä virtaa. Uusi satanut pehmeä lumi sai ne ihan hepuliin. Ja kun tulimme sisälle, niin ne villiintyivät lopullisesti.

Tupa alkaa muistuttaa uhkaavasti kaatopaikkaa.... *huokaa* pennut ovat vielä silpunneet sanomalehtiä kuin mausteeksi kaiken päälle ... ihan vain huvikseen.

Tänä aamuna Milalla (Pinkki) oli korvat jo pystyssä

Myös Laskalla (Keltainen) on jo melko kevyet korvat

Gilla (Lila) sen sijaan kuuluu tähän isokorvaisten joukkoon joilla korvat on vielä melko lurpallaan

Samoin kuin Leialla (Oranssi)

....ja Punaisella tytöllä samoin....

Sininen poika on pojista se, jolla korvat on vielä kuin kärpäslätkät... mutta kyllä ne kaikilla vielä ylös ehtii.

Mustalla pojalla, eli Vihtorilla korvat on myös jo lähes pystyssä.... Vihreän pojan korvat ovat siltä ja väliltä. Molempien kuvat olivat niin epätarkkoja, että jäivät nyt laittamatta.... tai no... olkoon nyt

Vihreä poika

Vihtori

Vierailulla

Iltapäivällä lapsenlapseni kävivät taas pentujen luona, nyt ei enää vauvakaan pelottanut pentuja...eikä pennut vauvaa :D ja pennut olivat taas innoissaan lasten seurasta.

Illalla pakkasin pennut autoon (helpommin kirjoitettu kuin tehty) Pakkasta alkaa olla taasen kurjat -20 joten ulkona ei olla paljoakaan oltu. Siksipä ajattelin viedä pennut hiukan toisenlaiseen paikkaan.
Tyttäreni asuu vanhalla koululla jossa tyhjänä on pari isompaa salia jossa pennut saivat juoksennella.
Autokyyti alkuun hiukan itketti porukkaa, ja olivat ensin ihmeissään kun rahtasin niitä koululle sisään. Mutta en ollut vielä saanut edes kaikkia sisälle kun ensimmäiset jo mennä viilettivät tutustumaan paikkoihin. kovasti reippaina juoksentelivat paikkoja tutkimassa.

Sitten koitti jännittävä tapaaminen... Piitu-corgi tuli tapaamaan pentuja. Pidimme Piitun kiinni, kun ajattelin, ettei pelottele pentuja... mutta taisi käydäkin toisin päin, Piitu kiinnosti pentuja kovasti ja ne rynnivät yksissä tuumin Piitua ihmettelemään. Piitu parka... liikaa pentuja joka puolella. Ilmekin sen kertoo, ettei oikein viihtynyt!

Benja-corgi on tavannut valkkarin pentuja ennenkin, se jo tiesi mitä porukkaa nämä pienet valkoiset pallerot ovat, eikä ollut peloissaan, päinvastoin, tosin ensin sekin oli hetken hihnassa -varmuuden vuoksi.

Mutta sitten se jo liikkui pentujen kanssa ympäriinsä

Automatka takaisin kotiin oli melkoisen hiljainen, pennut selvästi väsyivät  jännittävistä tapahtumista, kerralla tuli niin paljon uutta: autoilua, vieras paikka, vieraita koiria. Kotipihassa pieni hetki ulkoilua, sitten sisälle ...ja koko illan on ollutkin sitten melkoinen valkkari sirkus. Huh huh!!!!

Seitsemäs viikko pyörähtää käyntiin

Jälleen maanantai. viikot vierähtävät vaudilla ja yhteinen aika alkaa pikkuhiljaa kääntyä loppua kohden ja maailma ja uudet seikkailut alkavat häämöttää. Nyt on kuitenkin vielä tapahtumarikas viikko edessä.
Katselen pentuja, miten ne onkaan taas muuttuneet ja kasvaneet...alkavat oikeasti näyttää pikku koirille, jalat ovat hiukan venyneet...kuonot samoin, pienistä pörröisistä palleroista alkaa kehkeytyä KOIRIA. Ja erityisesti niiden luonteissa on tullut paljon lisää varmuutta, reippautta ja rohkeutta.
Samalla vauhti lisääntyy...ja meno mökissä onkin melkoista. Helpottaa tulevan eron haikeutta melkoisen paljon.
Ulkonakin käytiin vaikka pakkasta on taas hiukan enemmän.

Kun nousin sängystä niin pennut saivat taas ihanan hepulin...oltiinkin oltu erossa jo monta tuntia. Vaikka nukutaankin samassa huoneessa, niin jälleen näkemisen riemu on joka kerta yhtä suuri.

Vaikeuksia tekee aina päästä liikkumaan pentujen keskellä ja siksi onkin hyvä kun pentuaita jakaa hiukan tupaa kahtia, pääsee karkuun pennuilta. Ne jäävätkin säälittävästi vinkumaan aidan taakse...ja huutokonsertti yleensä yltyy siinä vaiheessa kun ne kuulevat, että käsittelen ruokakippoja keittiössä.

Sunnuntai-iltana vihreä poika maiskutteli vielä viimeisetkin muruset kupin pohjalta... moneen kertaan.

Mutta takaisin maanantai aamupäivään.... syönnin jälkeen käytiin ulkona ja sitten takaisin sisälle leikkimään lisää (itse luulin, että ne saivat jo ulkona purettua suurimman virtapiikin, mutta taisi olla kuvittelua... )

Sohvalla ollut keltainen torkkupeitto saatiin yksissä tuumin lattialle...

ja se saikin sitten kyytiä

 Meno oli muutenkin melkoista hepulia....

salmiakkitassut vain vilahtaa kun joku loikkaa kaverin yli...

 ja peittoa revittiin suuntaan jos toiseen...

 ja joka puolella oli jos jonkinlaista painia ja kisaa meneillään

 Pentujen leikki on melkoista ärinää, loikkaa, juoksua, kuperkeikkaa, sanomalehtiä (pissapapereita) revitään, pissaluuttuja kuljetellaan, vinkulelut vinkuu... ja välillä juostaan peräkanaa haukkuen, toisten yli hyppien.

 Neiti keltainen, eli "Laska" kuunteli päätä kallistellen kun viheltelin pennuille
. Sillä on hauskasti toinen korva jo enemmän pystyssä.

 

Musta poika, eli Vihtori nousi sohvaa vasten ja kurkotteli sohvalle ja syliini kun yritin ottaa kuvia pennuista. Myös sillä on korvat jo melko kevyet...ihan hilkulla nousta pystyyn.

Punaisella tytöllä on ilme vakavana, mitä ihmettä tuo kasvattaja tuossa vinkuu, naksuttelee ja tähtäilee ja sitten valot vain silmissä vilkkuu...

Neiti Punainen...kutsumanimeä vielä odotellaan :D

Sininen poika on myös vielä omaa kutsumanimeään vailla, loistavia ehdotelmia uudella omistajalla kyllä on...eli sitä viimeistä odotellessa.

 

Pinkistä neitokaisesta tulee Mila, sillä on korvat kenties kaikkein keveimmät, monessa kohdin jo pystyssä. (tämä kuva tosin on sunnuntai-illallta)

Ulkoilun jälkeen pennut saivat vielä tutkia keittiötä ja muuta tupaa.... ja pentuja olikin sitten oikein keittiön täydeltä:

Välillä ne saivat Rosalta maitohörpyt

 

Laska ehti vielä hiukan maistelemaan kasvattajan lenkkarin kantapäätä.... uudet omistajat...muistakaa...kenkähylly muuttaa hattuhyllyn paikalle :D ...no, pelastin kengän ja kerroin, ettei tuollaisia tapoja sitten uusissa kodeissa harrasteta laisinkaan, nou nou nou..... 

Ja hetkeä myöhemmin Mila maisteli ovistopparia.... ehei...sitäkään EI syödä...

Vihreä poika (virallinen kutsumanimi vielä hakusessa..."Lautturi" kun on ollut työnimenä lossiin syntymisen kunniaksi)  ja meidän oma  "Leia" jaksoivat vielä vääntää keskenään hetken ennen unia...

Rosa makoili tyynesti sohvalla, rauhassa pentujen ulottumattomissa. Pentujen mukaan lähtevät punaiset joulupeitot ovatkin hajustumassa ja kenties HIUKAN karvastumassa sohvan selkänojilla jotta uuteen kotiin tulee mukaan hiukan lapsuudenkodin tuoksuja.

 
Pennut sen sijaan nukahtivat ensin kuka minnekin....

Mutta kasvattaja sai ne vielä houkuteltua pentuaidan sisäpuolelle.... tosin suurin osa jäi passiin heti aidan viereen. Noh, passissakin voi hiukan ummistaa silmiään...

Unta riitti kenties vaivaiset puoli tuntia.... ja jälleen yhtä äkkiä oli täysi temmellys päällänsä:

Ja tällä rytmillä mennään.... hulabaloo jatkuu.... aina iltaan asti, välillä ulkona...väliin sisällä. Tänään kasvattajalla onkin illaksi ehken jotain muuta... saapa nähdä toteutuuko ;o) Mutta se on sitten taas jo uusi juttu.

Villiä menoa

Pennut alkavat jo olla hiukkasen "rasittavia"... etenkin kun ne kovasti innokkaina jo aamu seitsemältä huutelevat, että jokos noustaisi ja päästäisi syömään ja leikkimään. Ei siis toivoakaan, että kohtuullisen aamu-uninen kasvattaja saisi köllötellä sängyssä yhtään turhan pitkään. Yölläkin tuo porukka kertaalleen herää, Rosa kutsuu niitä syömään tuvan puolella ja siitäkös elämä syntyy.

Aamuseitsemän alkaa kuitenkin olla jo kohtuullinen aika nousta... ja siitähän se ruokinta-siivous-ulkoilu-rumba sitten pyörähtääkin käyntiin. Pennut eivät enää nuku kerrallaan kovinkaan pitkiä unia, vaan tankkaavat unta hetken ja sitten joukko pyrähtää uudelleen leikin tiimellykseen. Meno jo välillä ihan hirvittää!! Toisaalta moneen kertaan pitkin päivää ei voi muuta kuin nauraa, niin hassuja ja hauskoja ovat nuo pienet naperot ja niin vilpittömiä kaikessa mitä tekevät. Ja se onkin yksi tämän urakan antoisimpia asioita, seurata noiden pienten kehitystä ja kekseliästä mieltä.

Punainen tyttö on ihmetellyt, että jollain tavalla on sohvalle päästävä koska äitikin siellä köllöttelee. Se keksi aika nopeasti miten sohvalle pääsee..., kun Pauli paijasi sitä siinä sohvan reunalla ja tuki pään takaa kämmenellä, niin se ponnisti itsensä ylös sohvalle painamalla päätään takakenoon vasten kättä ja kiipeämällä samalla ylöspäin. Kaikki pennut eivät tätä keinoa keksi tai osaa käyttää. Mutta nyt sen keksi ekana Punainen tyttö. Myös Sininen poika on mallaillut hiukan samaa.

Tänäänkin oltiin jo kolme kertaa ulkona ennen puolta päivää. Tietty nuo ulkoiluajat eivät ole kovinkaan pitkiä pakkasen vuoksi, mutta sitäkin vauhdikkaampia.

Cosma äityi leikittämään ja juoksuttamaan pesuetta tänään aamulla, ja laumahan juoksi :D 

Tässä konkreettinen esimerkki miten vaikeaa on saada kunnon kuvia juoksevista pennuista kun on kohtuullisen hämärä valaistus. Kuusenhavu innoitti tällä kertaa lapsukaisia.

Lautturi poseeraa <3

Uni yllätti juomakipolla Sinisen pojan :))