Maailma laajenee

Tänään otin pennut ensimmäistä kertaa kunnolla jaloittelemaan pentulaatikon ulkopuolelle. Ollakseen ensimmäistä kertaa tutusumassa ymäristöön ne olivat todella reippaita.

Ensin porukka oli hiukan ihmeissään, että missäs nyt ollaan...ja ääntäkin riitti

Alkuun pennut liikkuivat mielellään ryhmänä...

...mutta pikkuhiljaa porukka hajaantui.

Eipä edes liukas lattia pysäyttänyt uteliaita tutkimusmatkailijoita, vaan koko joukko liikkui jo kohtuullisen hyvin maton ulkopuolellakin.

Joka paikkaa piti tarkkaan haistella

Ja seikkailun jälkeen oli mukava ottaa pienet maitohömpsyt. Alkaa tuo maitobaari olla melkoisen ahdas.

Tarkoitus on nyt lähipäivinä ottaa pentulaatikko pennuilta pois ja laajentaa niiden "nukkuma-alue" makuuhuoneessa isommaksi, uusi, isompi alue käsittää myös sänkymme alustan, joten niillä on siellä "luola" jossa pennut on yleensä mielellään nukkuneet. Päivisinhän pennut sitten saavat juoksennella tuvan puolella, tosin hiukan on vielä tehtävä virityksiä, ettei ne pääse käsiksi sähköjohtoihin ym. niille epäterveellisiin paikkoihin. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei nykyinen laatikko enää riitä montaakaan hetkeä, kun pennut ovat päässeet maistamaan vapautta laatikon ulkopuolella.

Kovasti toivon myös, että ilmat kuivuisivat edes hiukan niin pääsisimme sitten jossain välissä myös ulkoilemaan, mutta siihen menee varmaan vielä hiukan aikaa. Toki ulkoilemme myös sateella jos ilmat ei kuivu, mutta olisihan se mukavampaa kuivassa uutta maastoa tutkia. Nyt ensin uutta tutkittavaa pennuilla riittää kuitenkin ihan sisälläkin.

Jahas...ja kukahan se nyt sitten tämä olikaan.... hmmm.... en kyllä ole varma, mutta joku neitosista. Luulen, että voisi olla neiti Pinkki. Tai... tai.... :)

Ruokaa!!!! Ruokaa!!!!

Vihdoin saatiin sähköt takaisin...Eino-myräkkä vei meiltä sähköt noin 30 tunniksi ja taas harjoiteltiin elämää ilman sähköjä.  Ja kyllähän se kohtuullisen hyvin sujuu näin  pienessä maalaismökissä.

Mutta nyt on siis palattu arkeen... ja aloitin tänään pennuille kiinteän ruuan antamisen.
Aloitan aina raa'alla jauhelihalla johon sekoitan raakaa munankeltuaista. Jauheliha on koirille tarkoitettua, rasvaista, jossa on myös hiukan luuainesta jauhettuna mukaan. Pari kolme päivää pennut saavat lähinnä maistiaisia, noin peukalon pään kokoisen määrän kerrallaan, mahan totuttelua varten. Alan lisätä muutaman päivän jälkeen määrää, kun näen, että kaikkien mahat toimivat hyvin.
Pennut ovat jo tuntuneet nälkäisille, eli kun ne haistoivat jauhelihan niin ne taas villiintyivät täysin. 

Pentulaatikossa alkoi melkoinen vipinä kun pennut haistoivat ruuan tuoksun.

Ja ne selvästi jo ymmärtävät, että mistä suunnasta evästä on tulossa.

Otan jokaisen pennun vuorollaan syliini ja annan ruuan kädestä. Meinaa kyllä mennä sormet mukana, niin villinä pennut söivät pienen ruokamäärän.

ja NAM miten hyvälle sormet maistuvat vielä jälkikäteenkin

we want more!!!  we want more!!!

Pusutteluako? No eikun pitää nuolla siskon suupielestä viimeisetkin lihan tuoksut :)) 

Neiti Punainen

Tänään pennut saivat vasta kaksi kertaa pienen annoksen ruokaa, huomenna sitten jo useammin. Huomenna alkaa pentujen maailma myös laajentua kun ne alkavat tutustua laatikon ulkopuoliseen maailmaan.

Öisin on alkanut olla hiukan levottomampaa, Rosa ei selvästikään enää niin mielellään makaa pentujen huvituttina laatikossa kaiken yötä, enkä ihmettele yhtään, pennuilla on melko terävät hampaat. Rosa kuitenkin haluaa tarkastaa ajoittain, että pennuilla on asiat hyvin ja se kurkottelee laatikkoon, välillä niin, että etujalat on laatikossa, ja takajalat ulkopuolella. Noh, pennut tietty kiljuvat kun yrittävät ylettyä nisille... :/ ja tässä kohtaa olen muutamana yönä kannustanut Rosaa laatikkoon. Kyllähän se toki sinne itsekin aina lopulta on mennyt, koska maitoa pakkaa sen verran, että sen oma olo helpottuu kun pennut imevät. Mutta tuossa revohkassa herään joka kerta ja siksi yöt tuntuvat levottomammille kuin aikaisemmin. Ja syönnin päälle pennuilla on joka kerta leikkihetki. Ja monena yönä olenkin jäänyt lumoutuneena seuraamaan pienten leikkiä, ne vain ovat kerta kaikkiaan niin hellyttäviä taaperoita, niin tosissaan kaikessa mitä tekevät. Rakkaita.

Me halutaan ulos täältä!!!

Nyt kun pennut ovat keksineet, että maailma ei suinkaan lopu pentulaatikon laitoihin.... on mielenkiinto ulkomaailmaa kohtaan lähes koko aikaista. Etenkin, jos Rosa ei ole laatikossa.
Ja huuto on sitten sen mukaista - porukasta lähtee ääntä taas kuin kalasta tappelevasta lokkiparvesta. No, sehän ei ole mitään uutta.

Me halutaaaan ulos täältä.... Porukassa on voimaa...

Tästä kun pinnistän, niin eiköhän se tästä....Sininen poika punnertaa

Lautturi tulee vierelle kannustamaan (oik.)

No, HUPSISTA... mites tässä nyt näin kävi, tuumaa Sininen poika

No eipähän tässä sitten muuta kuin menoksi...

...ja kun tuo äitikin tuolla jotain herkullisen tuoksuista pöperöä syö, sinne siis...

Sillä aikaa selän takana seuraavat kurkkivat, josko yli pääsisi...

Sininen poika ehtii lähes ruokakupille asti, sitten tulee kasvattaja ja poimii pojan takaisin laatikkoon, voi pettymysten pettymys ;o)

Eilen illalla kun olin laitellut isojen koirien ruuat, enkä ollut vielä saippualla pessyt käsiäni, ja annoin pentujen haistella käsistäni lihamössön hajuja... niin pennut villiintyivät aivan TÄYSIN!!! Ne suorastaan yrittivät syödä käteni, melkoisia barffaajan alkuja. Koska huomenna lähden itse Jyväskylän näyttelyyn, aloitan kiinteän ruuan syöttämisen vasta maanantaina. Veikkaanpa, ettei tule olemaan ruokahaluongelmia.

Hei, me ollaan kolme viikkoa!!

Tänään pennut ovat kolmen viikon ikäisiä. Pitkästä aikaa punnitsin pentuja, ja kaikilla on painot nousseet hyvin. Tarkkoja lukemia on tuolla hentosella vaa'allani hanakala saada kun pikkuväki heiluu kuin heinämiehet, mutta siinä puolentoista kilon kummankin puolen on painot kaikilla.

Leikki on lisääntynyt paljon ja valveillaolo aika sen myötä. Viime yönä heräsin huutoon kun pikkuherra Sininen roikkui pentulaatikon reunalla vakaana aikomuksenaan päästä karkuun laatikosta. Tyytyi kuitenkin palaamaan äidin tissille kun siihen nostin karkulaisen.

Tänään päivällä myös tytöillä oli yritystä yli, ja Musta poika kerkesi jo kiepsahtaa laidan yli. Maailma, täältä tullaan.

Rosan kimpussa pennut hääräävät mielellään, ja kiskovat sitä karvoista, korvista, purevat jalasta. Hampaat ovat suurimalla osalla jo tulleet ikenistä läpi, vaikka ovatkin vielä hyvin pienet. Piakkoin on varmaan syytä pikkuhiljaa ja varovasti aloitella kiinteän ruuan syöttäminen.

Kolmen viikon poseerauskuvat otettiin valaistuksen takia ulkona, niin ei tarvitse pentujen silmiä häikäistä salamavalolla.

Tässä me ollaan...ja jälleen kuvan reunuksen värit kertovat kuka kukin on.
Punertava väri monen pennun kuonossa tulee siitä kun ne ovat maidosta märkinä useamman kerran päivässä :D

Ja ensin pojat:

Ja sitten neitokaiset:

Pikkukoiria

Joka kerta mykistyttää pentujen nopea kehitys. Niin nytkin. Oikeastaan yhden vuorokauden aikana pieni "marsulauma" muutti muotoaan pikkukoiriksi. Varsinainen metamorfoosi :D

Sunnuntain aikana kaikilla pennuilla oli silmät kunnolla auki, samoin korvat..ja ne alkoivat reagoida ääniin uteliaasti. Kun istun laatikossa pentujen kanssa ne kiipeilevät jaloilleni ja haistelevat innolla vaatteitani, käsiäni... ja yrittävät imeä sormiani, melkoinen imu.

Pennut ovat myös saaneet uudet väripannat kaulaansa, tosin ne ovat vieläkin niille hiukan liian suuria ja saakin olla tarkkana, ettei käpälä lipsahda pannan läpi. No, pennut eivät meillä jää yksin kotiin, niin jos noin käy, joku pääsee heti hätiin, sillä moisen "vahingon" kyllä kuulee kiukkuisesta vinkumisesta :))

Pennut myös hiukan jo leikkivät keskenään ja painivatkin, välillä yksin, valillä nukkuvan kaverin päällä. Ja ne liikkuvat melkoisen paljon ympäri laatikkoa.

Rosa viihtyy edelleen yöt pentulaatikossa ja hoivailee pentuja rauhassa ja rakastava, utuinen katse silmissä. Aamulla se suorastaan nautiskeli, kun yksi pennuista nuoli sen kuonoa. Voi äidinrakkautta!! Päivisin Rosalla on jo enemmän halua liittyä muiden koirien seuraan. Mutta jälleen tänään lenkillä sillä oli kohtuullinen kiire takaisin kotiin pentujen luo, vaikkei kovin pitkää lenkkiä tehtykään.

Unikuvia

Pentujen isä Dali kävi fiilistelemässä näin isänpäivän aattona, että mille oma jälkikasvu vaikuttaa. Dalia kyllä hiukan arvelutti moinen marsulauma ja kun Rosakin oli vielä sitä mieltä, että katsoa saa muttei koskea, niin lähempi tuttavuus jää seuraavaan vierailuun.Takana Cosma-täti.